Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 25. syyskuu 2011

Työskentely puutarha-alalla TOP-jakso 7 ov (Kevät 2011)

 Vietin kevään TOP-jakson Lielahden Kodin 1:llä. Jakso oli 7 viikon mittainen ja jatkui toukokuun lopusta aina kesälomaan asti. 

Alunperin minun piti mennä koululle suorittamaan tätä TOP-jaksoa, mutta Kodin 1:ltä lähetettiinkin koululle sähköpostia johon vastasin ja haastattelun kautta sain paikan Viherpihalla. Kodin 1:n Viherpihaa pidetään auki lokakuuhun asti. Viherpihalla on myynnissä kesäkukkia, kesäkukka-amppeleita, pensaita ja puita sekä ruukkuja, parvekelaatikkoja, multaa ja erilaisia pihan koriste-esineitä. Viherpihan lisäksi myymälän sisällä on myynnissä viherkasveja, leikkokimppuja, työkaluja, sisäkasvien ruukkuja, silkkikasveja sekä torjunta- ja lannoitusaineita. Viherin vastuulle kuuluvat myös viereiset kori-osasto ja lemmikki-osasto.

Viherissä on oma vastuumyyjä kuten muillakin osastoilla, kaksi muuta myyjää sekä minä ja eräs toinen kesätyöntekijä. Harjoittelijan kanssa on oltava koko ajan joku muu, joten yksin en Viherissä joutunut olemaan. Harjoittelija tekee Keskon myymälöissä kuuden tunnin työpäivää arkipäivisin.  Kassatyötä saa tehdä vain jos on aiempaa kokemusta, eli itse en ollut kassalla lainkaan. Myöhemmin kesällä olin vielä 7 viikkoa kesätyöläisenä, jolloin sain kassakoulutuksen.  

Kasveja tuodaan Huiskula Oy:lta, Ansarilta ja Kalevan kukkatukulta, kotimaiseen siis luotetaan. Kuormia tulee viikoittain, usein kolmekin kertaa viikossa. Vastaanottolista on allekirjoitettava ja oma osa on ensin tarkistettava kuorman määrän suhteen, sitten vietävä sisään ajettavaksi Varastolle, sitten tuotteen viivakoodin toimimista on testattava vielä Pikkololla (sähköllä toimiva hinnoittelija, josta näkee mm. onko tuotetta varastossa, kuuluuko se johonkin kampanjaan jne) ja vasta sitten kasveja saa alkaa purkaa ja laittaa esille myytäväksi. Tämän lisäksi päivärutiiniin kuuluu hinta-infojen teko, jossa tulee näkyä kasvin nimi, hinta ja muutamia hoito-ohjeita, hintalappujen naksuttelu tai koneella tulostaminen, kassakopin avaus klo 10, kasvien kastelu ja hoito (esim. nyppiminen), huonojen kasvien poisto, sekä ”kuivan” tavaran purku ja myymälän siistinä pitäminen.  

Viherpihan suosituin tuote on ollut ehdottomasti kesäkukka-amppeli, meillä niissä oli verbenaa, lumihiutaletta, lobeliaa, pelargoniaa, miljoonakelloa, petuniaa ja siniviuhkaa. Myös auringonkukka, marketta, daalia, sääkukka ja surfinia ovat menneet hyvin kaupaksi. Sen sijaan orvokki on kokenut selkeää laskusuhdannetta, eikä murattikaan tuntunut oikein liikkuvan. Itselleni uusia tuttavuuksia ovat olleet sääkukka ja samettikukka, ensimmäinen kauneutensa ja toinen hirveän hajunsa vuoksi. Viherpihan kukat ovat tulleet hyvin tutuiksi ja tunsin itsen hyödylliseksi kun neuvoin siellä asiakkaita, mutta sisäkukkien kanssa oli vähän toinen juttu. Usein en edes tunnistanut mikä viherkasvi oli kyseessä, eikä asiaa auta jos kyljessä ei lue edes tieteellistä nimeä. . Useimmat asiakkaiden kysymyksistä liittyivät hoito-ohjeisiin tai hintaan, mutta suurin osa ei edes tarvitse apua kysyttäessä.

Ensimmäiset viikot kuluivat uusien termien opettelussa (“hirsipuu”, “naksu”, “pikkolo”, “norsunjalka”, “piikki”, muutamia mainitakseni), muiden nimien opettelussa ja talossa suunnistamaan opettelussa. Alkuun purin tavaraa ja naksuttelin niihin hintalappuja, välillä kastelin kukkia ja hain kaikkea tarpeellista muille. Olin 2 ensimmäistä viikkoa miltei kokonaan myyjän kanssa joka ei todellisuudessa kuulu koko Viheriin, vaan ihan toiselle osastolle. Sen jälkeen pääsin samoihin vuoroihin vastuumyyjän kanssa ja todella moni asia alkoi seljetä, kun minulle kerrottiin mikä mikin kasvi pihalla on ja sen hoito-ohjeet, miten Viheri pyörii ja miten laitteita käytetään, kelle voin soittaa mistäkin asiasta apua ja niin päin pois. Pääsin tekemään hinta-infoja, somistamaan Viherin fokuspöytiä, tekemään itse poisto-listaa ynnä muita oikeasti tarpeellisia töitä ja tutustuin pikkolon kaikkiin ominaisuuksiin.

Viidentenä viikkona tein lauantai-vuoron ohessa näyttöni. . Minun piti itse hankkia asiakas, joka suostuu ostamaan meiltä kesäkukan, multaa ja ruukun ja minä tekisin näistä tuotteista valmiin istutuksen asiakkaalle. Metsästin asiakkaita koko päivän, mutta loppujen lopuksi vain ensimmäinen asiakkaani suostui ideaan. Hän kysyi mikä kukka sopisi puolivarjoon ja valitsi sitten vaaleanpunaisen petunian istutettavaksi kukaksi. Lisäksi hän osti meiltä 2 multasäkkiä, sinistä petuniaa, soraa ja parvekelaatikon sekä lannoitetta. Tein näytön saman tien pihalla kun asiakas meni vielä sisälle kiertelemään, laitoin laatikon pohjalle soraa, multaa juuripaakun päälle asti ja taputtelin mullan tasaiseksi ja tiiviiksi. Koska asiakas oli autolla ja laatikko oli pajusta, en uskaltanut vielä kastella sitä ja annoin ohjeeksi kastelun heti kotona. Asiakas oli oikein tyytyväinen säästämänsä vaivan vuoksi.

Sain toisenkin tehtävän, tehdä lista kesäkukista ja niiden lyhykäiset hoito-ohjeet, palautin sen 6. viikon alussa. Listaa kehuttiin loistavaksi ja se on annettu myös ostolle ja Turtolaan, josko sitä voisi tulevaisuudessa hyödyntää.

Viimeisen viikon tiistaina pidettiin arviointikeskustelu jonka tuloksena sain näytöstä 2 ja koko harjoittelukaudesta 3. Aloitan kesätyöläisenä juhannuksen jälkeisenä maanantaina hyvillä mielin.

Loppu sanoiksi ajattelin vielä antaa palautetta Lielahdesta työssäoppimispaikkana ja omia ajatuksia. Täällä oppii todella monipuolisesti sen, mitä on olla Keskon alainen myyjä. Paljon pystyy taatusti hyödyntämään tulevaisuudessa. Iästä riippumatta jokainen tekee samoja töitä. Suosittelisin silti paikkaa vasta 18 vuotta täyttäneille, koska tiettyä kypsyystasoa ja hermojen hallintaa nämä työt vaativat, koska aina ei pysty menemään ihan ohjekirjan mukaan ja tilanteet elävät koko ajan. Omaa päätään ja maalaisjärkeä joutuu käyttämään monessa tilanteessa.

sunnuntai, 25. syyskuu 2011

Helsingin reissu (Kevät 2011)

 Kuvat puhukoot puolestaan :) Kävimme mm. kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tulppaani-näyttelyn satoa...

Saint Paulia-huone

Tästä kasvista tehdään tequilaa ;)

Lumme-allas, jossa yleensä voi nähdä ihmisen painoa kannattelevia lumpeita.

sunnuntai, 25. syyskuu 2011

Työskentely puutarha-alalla 2 (Kevät 2011) Viheralueilla työskenteleminen

Kevät lähti tässäkin osa-alueessa nopeasti käyntiin. Ainoita "kotitöitä" olivat tunnistustentit (kesäkukat, perennat, rikkakasvit). Kävimme läpi mm. perennojen, pensaiden ja puiden istutusta, nurmikon perustamista ja paikkaamista, hoitotöitä, varjon ja paahteen kasveja, ja erilaisia puutarhoja ja pihoja. 

Ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin koristekasvien leikkaamista. Tässä puhuttiin kasvutavasta, pituuskasvusta, apikaalidominanssista (kärkisilmun säätelemää kasvin kasvua ja haarautumista) ja auksiinista (indooli-3-etikkahappo, hormoni, joka edistää solujen pituuskasvua ja kääntää kasvin valoa kohti)

Kasveilla on erilaisia silmuja. Kärkisilmuissa syntyy lehtiaiheiden tyville pienet silmun aiheet, jotka lehtien valmistuksessa kehittyvät hankasilmuiksi. Hankasilmuista käsin varsi haarautuu. Enimmät hankasilmut eivät kehity heti haaroiksi, vaan jäävät lepotilaan nk. leposilmuiksi. Näiden lisäksi kasviin voi syntyä jälkisilmuja muualle varteen sekä juureen. 

Siellä tarvoimme lumessa leikkausretkellä...

Seuraavaksi kävimme läpi siemenkylvöä ja taimikasvatusta. Kylvettäessä on tärkeää, että multa on tarpeeksi märkää. Liian märässä siemenet voivat kuitenkin ajelehtia pois. Siemenessä on alkio, jossa on kasvin peruselinten aiheet, siemenkuori ja ravintovarasto, jolla itukasvi pääsee kasvun alkuun. 

Itäminen vaatii riittävää vettä ja happea, lämpötilaa, valoa tai pimeyttä kasvista riippuen. Taimettuminen on itämisen päätösvaihe. Siinä alkeisjuuri työntyy ulos siemenkuoresta ja sirkkalehdet nousevat. 

On kasvikohtaista, mikä tarvitsee taimikasvatuksen, mille kelpaa suora kylvö avomaalle, jotkin voidaan tehdä kumallakin tavalla. 

Opimme kylvöön liittyen uuden termin, koulimisen. Koulinnassa hajakylvetty kasvi siirretään omaan, isompaan ruukkuun kasvamaan.

Tässä Elina kasvihuoneella aloittamassa kasvien suihkuttelua...

Koristepensaiden leikkauksessa syitä ovat uudistaminen, sillä jotkin pensaslajit ränsistyvät ellei niitä leikata tasaisin väliajoin, pensaiden siirto tai muut kaivutyöt juuriston lähellä, sekä erityisten koristearvojen korostaminen (esim. pallohortensia, korallikanukka). 

Leikkaamisen taidetta ovat koon ja muodon hallinta. tiedettä taas luonnollisen kasvutavan jäljittely ja rakenteen ja kasvin terveys. Yleisimpiä pensaiden leikkauksia ovat istutusleikkaus, alasleikkaus sekä harvennus-/nuorennusleikkaus.

Joskus kannattaa miettiä tarkoin, leikkaako pensasta sittenkään. Tällaisia tilanteita tulee eteen talvenaroilla tai huonolla kasvupaikalla kasvavilla pensalla, huonosti uusiutuvilla pensailla (kuten havupensaat) ja itse itsensä hoitavat pensaat (esim. terijoensalava ja villapaju). 

Istutusleikkauksta tehdään istutettaville pensaille juuristo- ja versotasapainon säilyttämiseksi ja haaroittumisen edistämiseksi. Huonokuntoiset, sairaat ja kuolleet versot leikataan pois. Versoja lyhennetään vähintään puoleen; paksuja vähemmän, ohuita ja hentoja enemmän. 

Alasleikkaus on helppo mutta raju tapa. Siinä kaikki versot katkaistaan 5 - 20 cm korkeudelta. Tämä tapahtuu maalis - huhtikuussa kuivalla säällä ennen silmujen puhkeamista. Kätevä etenkin piikkipensaille. Alasleikkausta voi elinvoimaiselle pensaalle tehdä vaikka joka vuosi, muutoin 3 - 5 vuoden välein. Tähän sopivia pensaita ovat mm. ruusut, happomarjat, kanukat, mahonia, pallohortensia, pensashanhikki...

Tunnelma joka edelsi leikkausta

Ikivihreiden kasvien leikkaamisessa tarve on usein vähäinen; etenkin havukasveilla lähinnä kuivien ja vahingoittuneiden oksien poisto riittää. Ikivihreät puut kestävät huonosti leikkausta. 

Harvennus-/nuorennusleikkaus on turvallisin tapa. Siinä säilytetään parhaiten kasvin luonnollinen kasvutapa. Poistetaan säännöllisesti vanhimpia ja huonokuntoisia versoja. Liian tiiviyden estämiseksi leikataan liikoja nuoria versoja, Harvennusleikkauksen voi tehdä joka vuosi tai muutaman vuoden välein.

Pensasaitojen leikkauksessa aitaa kasvatetaan leikkaamalla. Leikkaus tekee siitä tuuhean, sillä näin se pysyy jatkuvasti haarovana. Pensasaitaa tulee leikata 2 - 3 kertaa vuodessa lepokaudella, alkukesästä ja loppukesästä. 

Lehtipuiden leikkaamisessa leikkaus tehdään kevättalvella rakenteen kestävyyden, runko- tai juuristovaurioiden, oksavaurioiden, kasvuhäiriöiden, vanhan puun kunnon heikkenemisen, kasvuesteiden (johdot tms) ja jälkisyntyisen versoston takia. Kannattaa muistaa, ettei kevätleikkaus kuitenkaan sovi 1) herkästi lahoaville, 2) mahlaa vuotaville (koivut ja vaahterat) tai 3)kumivuotoa vuotaville (kirsikka ja luumu) puille.

Taimityyppejä käsiteltiin seuraavaksi. Niitä ovat astiataimi, esipakattu taimi, paljasjuurinen taimi ja säkkipaakkutaimi. 

FinE-taimi eli Finnish Elite-taimi on kasvi joka on tutkitusti talvenkestävä, terve ja koristearvoltaan oloihimme sopiva. 

Puhuimme yksivuotisten kesäkukkien istuttamisesta. Kesäkukat istutetaan hallanvaaran mentyä ohi, keskimäärin 10.6. jälkeen. Kesäkukkia myydään astia- tai kennotaimina tai kasvatuslaatikoissa. Kesäkukat istutetaan kasvatussyvyyteen tai hieman syvempään. Istutuksen jälkeen kastellaan ja siitä eteenpäin huolehditaan lannoituksesta. 

Ihan loppukeväästä ennen TOP-jaksoa saimme kaikki kokeilla nurmikon istuttamista, mikä osoittautui aikaa ja voimia vieväksi työksi. Tänä syksynä nurmikko oli kuitenkin kasvanut siihen, minne sen istutimmekin

 

sunnuntai, 25. syyskuu 2011

Työskentely puutarha-alalla 2 (Kevät 2011) Puutarhakasvien kasvattaminen

  Tämä tutkinnon osa aloitettiin ryminällä. Opettajalta saimme heti tammikuussa tietää aikataulun, johon kuului mm. tunnistus-tenttejä (hedelmistä, marjoista, vihanneksista ja rikkaruohoista), puutarhakasvien lisäystä ja istuttamista, happamuus, pH, ravinteet, sellaiset hoitotyöt kuten latvotus, harvennus ja ruusun nuputus, ilmaston vaikutus kasvin kasvuun ja töiden suunnittelu. Aiheita käsitteleviä kirjoja ovat mm. Puutarhanhoidon ABC, Kasvien lisääminen ja Suomalainen viherpiha. Tunnit olivat keväällä hyvin teoria-painotteisia lumen ja kylmyyden vuoksi.

 

 Ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin viljelykiertoa (myös vuoroviljely, kasvinvuorotus). Viljelykierto tarkoittaa sitä, että vaihdellaan viljelykasvien paikkaa palstalla. Syitä tähän ovat mm. maan väsyminen (ravinnekierto) ja tuholaiset (mistä syystä saman suvun kasveja ei saa viljellä peräkkäisinä vuosina). Ravinne kierto etenee neljän vuoden sykleissä:

1. vuosi: typpeä tuottavat kasvit (esim. palkokasvit, keltalupiini, apilanurmi...) 

2. vuosi: runsaasti typpeä kuluttavat kasvit (esim. ripsi ja rapsi, tomaatti, kurpitsa, kurkku...)

3. vuosi: keskinkertaisesti typpeä kuluttavat kasvit (esim. herneet, pavut, perunat, porkkana...)

4. vuosi: vähän typpeä kuluttavat kasvit (esim. herneet, pavut, peruna, mansikka, vilja, kukat...)

On tärkeää tietää, ettei esim. apilanurmen tai perunan jälkeen saa laittaa samaan maahan kasvamaan mansikkaa. Vastaavia sääntöjä on lukuisia viljelykierrossa. 

En ollut koskaan aikaisemmin perehtynyt viljelykiertoon ja koin saavani paljon hyödyllistä tietoa näillä tunneilla. 

Seuraavaksi puhuimme lannoituksesta. Lannoitus tehdään viljavuusanalyysin pohjalta, joka puolestaan tutkitaan maanäytteestä, mitä kokeilimmekin jo aiemmin syksyllä. Lannoituksen määrä on oleellisen tärkeä seikka, mikäli sitä on liikaa, lannoitusaineet huuhtoutuvat vesistöihin ja saastuttavat. 

Erilaisia lannoitustapoja ovat sijoituslannoitus (lannoiterakeet maan alle ennen istutusta), hajalevitys (maan päälle, imeytyy sateen mukana), kastelulannoitus (lannoite kastelun yhteydessä) sekä lehtilannoitus (sumutetaan lehdille). Lannoitteita taas ovat keinolannoitteet, eloperäiset lannoitteet kuten kanan kakka sekä luonnon mineraalilannoitteet.

Yleensä lannoitus tapahtuu keväisin. Siihen vaaditaan typpeä, fosforia, kaliumia ja hivenaineita sisältävä yleislannoite. Hoito-/kesälannoitus tehdään heinäkuussa, silloin annetaan erityisesti typpeä. Tarkoituksena on tuolloin korjata selkeitä ravinnepuutoksia. Syyslannoitus on tarkoitettu tehtäväksi lähinnä monivuotisille kasveille, tuolloin typpeä ei anneta. 

Lannoituksen yhteydessä puhuimme maan happamuudesta eli pH:sta. Suomessa maalajit ovat luontaisesti happamia. Kävimme hieman läpi missä eri pH-pitoisuuksia mikin kasvi viihtyy. 

Lannoitus ja pH olivat kummatkin tuttuja juttuja jo lukio-ajoilta, mutta kertaus oli opintojen äiti tietysti tässäkin asiassa.

Kolmantena kertana käsittelimme ravinteita. Kasvin kasvulle välttämättömiä ravinteita on 16 kappaletta. Nämä jaotellaan pääravinteisiin (typpi, fosfori, kalium) ja hivenravinteisiin (esim. kupari ja sinkki). Tällä tunnilla teimme ryhmätehtävän, jossa piti kuvasta tunnistaa, mikä puutosoire kasvilla on ja sitten kertoa kuinka sitä pitäisi ravita. Moni ryhmä sai huomata, ettei ollutkaan aivan yksinkertaista päätellä vaikkapa lehdestä, mikä kasvia vaivaa. Moni puutosoire on hyvin samankaltainen muiden kanssa. Tämän jälkeen teimme kunnon kaaviot siitä, mihin mitäkin yleisintä ravintoainetta tarvitaan (esim. fosforia uusien solujen muodostumiseen, edistää juurten kasvua ja kukintaa). 

Maanviljelijällä saattaa hyvinkin tulla eteen seuraavanlainen tehtävä: Mitä lannoitetta ja paljonko talvikaali tarvitsee puolen hehtaarin savimaa-pellolla, kun esikasvina on ollut herne?    Tällaisia asioita pohtiessa aloin olla iloinen kukkakauppa-puolen valinnastani..     

Seuraavaksi käsittelimme helmikuussa luonnonmukaista viljelyä.  Se on tietenkin kemiallisten aineiden karttamista ja luontaisen viljavuuden parantamista. Se on myös mahdollisimman omavaraista tuotantoa ja uusiutumattomien luonnonvarojen säästämistä. Siis melkoisen KEKEä. Olin kuullut aiheesta mutta tuttua se ei silti ollut. Jos olisin viljelijä, haluaisin ehdottomasti tehdä sitä luonnonmukaisesti. 

Maaliskuussa puhuimme kasvullisesta lisäyksestä. Tätä voidaan tehdä pistokkaalla, jakamisella, rönsyillä ja taivukkailla. 

Pistokkaat kannattaa leikata aamusta veitsellä, kun kasvilla on hyvä nestejännitys.  

Kesäpistokkaasta lähtevät kasvamaan mm. ruusu, petunia, ahkeraliisa ja leimu. Kasveja, jotka lähtevät kasvamaan jopa lehdestä, ovat mm. Saint Paulia, pelargoni, joulutähti ja anopinkieli. Emokasvista leikataan latvasta uutta kasvua n. 5 - 10 cm. Alimmat lehdet poistetaan ja pistokas laitetaan multaan lehtirajaan asti. Tiivistetään pistokkaan tyvi, kastellaan ja peitetään rei'itetyllä muovilla. Heti kun kasvu alkaa, muovin voi ottaa pois, kasville on kehittynyt juuret.    

Talvipistokkaasta leikataan emokasvin varresta lyijykynän pituisia ja vahvuisia versoja. Leikkaus tapahtuu kasvin ollessa lepotilassa. Pistokkaasta tulee jättää 2 - 3 silmua multapinnan yläpuolelle, muuten sama kuin kesäpistokkaankin ohjeessa. 

Juuripistokkaasta leikataan emokasvin juuresta 10 - 20 cm pätkä, pistokas laitetaan kokonaan mullan alle. Muuten sama kuin edellisissä ohjeissa.

Rönsyillä lisätään yleensä elokuun alkupuolella. Jos emokasvilla on tauti, on se myös rönsyssä, mikä on tärkeää muistaa. Rönsyistä voi lisätä vaikkapa mansikkaa, kärsämöitä, rönsyansikkaa ja peittokurjenpolvea. 

Jakamalla lisätään pensasruusuja ja angervoja.

 Taivuttamalla lisäämisessä taivuttaminen tapahtuu joko suoraan ruukkuun tai maahan. Kun kasvi on syksyllä juurtunut, se katkaistaan emokasvista.  Näin voidaan lisätä esim. alppiruusua, laikkuköynnöstä ja pihtaa.

 Maaliskuun lopulla puhuimme omenapuiden leikkauksesta. Omenapuita leikataan, jotta satoa tuottava oksisto pysyisi nuorena ja tuottava, sadon laatu parantuisi, puu olisi terve ja tietenkin ihan vain "muodon vuoksi". Hauskaa kyllä, opettajamme oli juuri päässyt Aamulehteenkin esittelemään ajankohtaista aihetta! 

Puu leikataan lepotilassa kevättalvella, kun siinä ei ole lehtiä. Haavapinta on tällöin mahdollisimman vähän aikaa pakkasessa ja märässä. Haavapinta leikataan vinoon, jotta sadevesi valuu alas.  

Istutusleikkaus tehdään yleensä jo taimimyymälässä. 1. vuonna ei leikata. Tavoitteena on selvä runkojohteisuus ja hyvät oksakulmat. Nuorta puuta leikataan seuraavista syistä: sisäänpäin kasvavat oksat, jotka hankaavat muita vasten ja pimentävät latvustoa, kukkaa tuottamattomat vesiversot, jotka kasvavat pitkikisi, liian pienessä oksakulmassa kasvavat oksat, haarakohtien huonoimmat, sekä kilpalatvat pois.  

Satoikäisestä puusta leikataan ensiksi kuolleet ja vaurioituneet oksat pois, muuten samoin kuin nuorillakin puilla. Vuosittain olisi hyvä leikata korkeintaan 2 - 3 isoa oksaa pois, muuten puusta tulee karmea risukasa.  

Sitten käsittelimme marjapensaiden leikkausta. Istutuksesta odotetaan n. 4 vuotta, koska marjapensaat tuottavat satoa vasta siinä vaiheessa. Se tehdään myös kevättalvella, silmut eivät saa olla vielä puhjenneet. Kuivuneet, vioittuneet ja sairaat oksat leikataan pois. Vanhimmat versot pois aivan tyveä myöten.  Näiltä tunneilta saimme jälleen hirvesti hyödyllistä tietoa, harmiksemme emme kovin montaa kertaa päässeet käytännössä näitä taitoja kartuttamaan. 

Huhtikuussa käsiteltiin ilmastollisia kasvutekijöitä. Kasvin kasvuun vaikuttavat pienilmasto, kosteus ja vesi, valo, saasteet, lämpö, hiilidioksidi, happi, typpi ja tuuli. 

Valon pituus vaikuttaa kukkien kasvuun. Valon mukaan kasvit jaetaan kolmeen ryhmään; pitkänpäivän lajit (valoa 13 - 16h), lyhyenpäivän lajit (alle 10h valoisaa) sekä päiväneutraaleihin, joilla päivän pituus ei vaikuta kukintaan lainkaan.  

Liian matalassa lämpötilässä kasvu hidastuu ja viljelyaika pidentyy. Korkeassa taas kasvit venyvät ja laatu heikkenee. 

Liika kosteus heikentää juuriston veden ja ravinteiden ottoa ja lisää kasvitautien riskiä. Liian matala kosteus taas vaikuttaa nestejännitykseen, ja kasvit lakastuvat ja saavat tuholaisia. 

Alkukeväästä saimme myös etätehtävän, minkä aikana piti kasvattaa herneitä kotona ja testata eri valoisissa paikoissa, mitä herneille tapahtuu. Ensin omani meni aivan mönkään sillä unohdin koko ajan esim. huuhdella herneet. Toisella kertaa kuitenkin onnistuin paremmin ja ne alkoivat versota. 

 

 

perjantai, 22. huhtikuu 2011

Espanjan auringon alla...

...oli monenlaista kiehtovaa vihreää :) Syksyllä 2010 perheen kanssa matkustettiin.

 

mäntyä...

Erään talon pihalta :)

palmuja...

 

Naapuruston näkymiä.