Tämän kurssin osan kanssa aloitimme kitkemällä elokuussa ruusupensaita. Samana päivänä opettaja antoi meille jo maustekasvien tenttilistat, ja tutustuimme Ahlmanin kasvimaahan. Elokuussa keräsimme myös omenia Ahlmanin puutarhassa. Monelle tuli yllätyksenä, että kypsän omenan tunnistaa poimiessa siitä, kun omenaa nostaa ylöspäin ja se irtoaa helposti. Tutustuimme eri omenalajikkeisiin, välillä poimimme omenoita ja välillä keräsimme mätiä omenoita maasta ja veimme ne kompostiin. Opimme, kuinka omenat luokitellaan niiden ulkonäön perusteella, kuten ympärysmitan ja “rupisuuden” - yllätyimme siitä, kuinka harva omena loppujen lopuksi kelpaa parhaimmistoon. Saimme pienryhmissä itse lajitella keräämiämme omenoita, joista osa vietiin myös kuivattavaksi Ahlmanin keittiölle ja tilapuodille. Tuona päivänä leikkasimme omenat myös itse.
Siinä ihmeteltiin mausteita...
Omenoita keräämässä.
Syyskuussa keräsimme myös luumuja, joiden kypsyyden tietää pienellä sormilla tunnustelulla. Kävimme läpi myös kasvien tuhoeläimiä, kuten sipulikärpänen, hedelmäpuupunkki, vattukuoriainen yms. Kuvia katsoessa meitä hieman hirvitti se, että monet tuhoojat ovat melko samannäköisiä toistensa kanssa, ja varsinkin monien muiden hyönteisten kanssa jotka ovat vaarattomia. Opin, että tuholaiset viihtyvät lehden alapuolella siksi, että sokerit ovat siellä.
Opettajan kanssa kävimme Kauppahallin lähiruokapäivillä, jonne poimimiamme omenoita myös tuli. Itse olin lapsiparkissa (lapset saivat piirtää ja tehdä minun ja luokkakaverin piirtämää tehtävää) loppupäivästä, joten en varmaan saanut ihan oikeanlaista kuvaa päivästä, mutta meilläkin riitti jonkin verran asiakkaita. Kauppahalli tuntui hyvin intiimiltä työskentelypaikalta verrattuna aiempiin työympäristöihini.
Lokakuussa puhuimme torjunnasta. Olin aiemmin kuullut biologisesta ja kemiallisesta torjunnasta, mutta nyt opin myös luonnonmukaisesta ja integroidusta torjunnasta. Luonnonmukaiseen torjuntaan voi käyttää esim. kuumaa vettä, mäntysuopaa tai vaikkapa liekittämistä. Saimme kokeillakin liekittämistä, se oli monen mielestä hauskin kone jota olimme kokeilleet siihen asti. Integroitu torjunta taas tarkoittaa eri torjuntamenetelmien yhdistämistä. Opin, että torjunta-aineita on säilytettävä lukollisessa kaapissa, jonka lattia on betonia. Lattiakaivoa ei saa olla. Puhuimme lokakuussa myös tarkkailusta, sillä eri tuholaiset ilmestyvät ja kuoriutuvat eri aikoihin pelloille. Tarkkailun avulla myös taudit huomaa nopeammin. Sillä optimoidaan tulot, säästetään ja annetaan viljelijälle levollinen mieli. Tästä tunnista mieleeni jäi varsinkin sini- ja keltaliimapyydykset, nuo erikoisen näköiset lappuset. Laskimme myös seoksia, siis jos halutaan vaikka 5% liuosta, kuinka paljon kuuluu mitäkin ainetta laittaa. Otimme myös maanäytteitä, joka oli itselleni aivan uusi kokemus. Yhdeltä hehtaarilta (100m x 100m) on otettava 7 - 8 osanäytettä (= kairallista) yhden rasian näytteeseen ensimmäisellä kerralla. Vain päivän kylmyys haittasi näytteiden ottoa, muuten homma oli mielestäni mukavan helppoa. Viimeisenä päivänä ehdimme käydä läpi vielä maalajeja, mikä oli lukiosta hyvin tuttua.
Kommentit